Loppukesä ja syksy menivät tämän harrastuksen osalta lähes kokonaan jäihin. Suurimpana syynä kai työvuorojen vaihtuminen, uusi vuorosysteemi ei tue vapaa aikaa niin hyvin kuin vanha. Lisäksi potuttaa nää kelit. Hienoa että on lumetonta ja lämmintä, mutta Porvoossa ja Sipoossa sataa aina. Siis aina. Ja jos ei sada, niin tuulee ihan sumeesti.

Pari viikkoa sitten kuitenkin into iski päälle, ja nyt se olisi suurimmillaan. Juuri nyt tietenkin, kun mordor taas tuli Suomeen, ja jatkunee tällaisenä skeidana taas monta kuukautta.

Löytyipä tällaiselle sunnuntaiharrastelijalle loistava rata, Tuusula DGP. Kokeneille tietenkin liian helppo, mutta minun taidoillani aivan nappi rata. Kaikki väylät ovat ns. pakkokolmosia. Ja jotta niistä pirkot saa, täytyy onnistua hyvin.

Kaksi rundia heitin. Ekalla kaikki kolmosiksi, tokalla kaksi pirkkoa. Väylä 6 oli kyllä "hauska". Alla olevista kuvista näkee, että tiiltä katsottuna eihän siinä ole ränniä lainkaan. Pelkkää metsää vain. Alhaalta otetussa kuvassa kuitenkin havaitsee kapean rännin.
Ekalla kiekalla kiekko tietenkin pysähtyi puuhun. Mutta toisella Suunto...eiku Latitude Core lentää, lentää ja liitää jonnekin puiden läpi. Eiku äkkiä rinteestä alas, ja siinähän se kiekko makaa korin vieressä. Niin vain se löysi rännin ja puiden välit.

Tuusula DGP väylä 6 tii:


Latitude Core mukin viereen:


Näkymä korilta ylös kohti heittopaikkaa:

 

Edellisenä päivänä kävin Söderkullan tutulla jo kotiradaksi muodostuneella radalla. Yllättävän hyvin kiekko lensi, tulokseksi +1. 10-väylällä sähelsin tuloksen 5, toisaalta taas aina erittäin vaikea 11 tulokseen 3.
Ysillä olen viime aikoina yleensä ottanut pirkon. Kauhia hysse oikealta puiden ohi, ja kiekko kaartaa mukin viereen.
Nyt heitto jäi vajaaksi, ja Westsiden Pohjolan Isäntä putosi keskelle risukkoa 15 metrin päähän korista.
Joskus se onnistuu, ja tällä tasolla nuo tuntuvat niiiiin makialta: Putti sisään!
 
Söderkulla 9 tii:


Putti 15 metristä sisään:

 
Nyt kaiketi talven viettoon. Ei nuo mordorin lumet tuosta kai ennen huhtikuuta sula. Viime vuonna vuodenvaihteen tienoilla pystyttiin sukulaismatkalla Reisjärvellä Jeren kanssa heitellä pari kertaa Petäjämäen rata, mutta nyt ei ole toivoakaan tuon valkoisen rään takia.