Rata: Söderkulla, Sipoo. Väylä 5

Pituus: 148 m.

Par: 4

(Maalikori on kuvassa kaukana suoraan edessä. Kahden männy takana näkyy koivu. Koivun takana on iso kivi jonka vieressä kori sijaitsee)

Radan pisin väylä, 148. Metsähakkuuaukio, jossa vitonen heitetään suoraan länsi-itä suuntaan.

Luulisi, että tämä on helppo, kerrankin pääsee kiskaisemaan kunnolla. Ja niin se varmaan onkin hyville heittäjille. Minun taidoillani väylä on haastava. Jos olisin taikauskoinen, väittäisin että alhaalla oleva järvi imaisee jollakin mystisellä voimalla kiekkoja väylän ja järven väliin olevaan metsään. Niin usein, joskus avaus mutta yleensä kakkonen, kiekko on sieltä metsästä löytynyt.

Avauksessa jokin kolmesta ongelmasta tapahtuu aina:

a) suora heitto jota haetaan, jää liian lyhyeksi

b) heitto kaartaa vasempaan, jolloin ei olla hullua hurskaampia

c) heitto kaartaa oikeaan, jolloin ollaan kirjaimellisesti metsässä

No joo, tätähän tämä laji on ja kuuluukin olla. Par:n olen tässä kuitenkin pari kertaa napannut, ja jos avauksen oppisi heittämään tarkasti suoraan nykyistä paljon pidemmälle, olisi birdie hyvinkin mahdollinen. Aivan heittopaikan edessä on muuten mänty, johon hyvällä taidolla onnistuu myös osumaan. Kysykää vaikka minulta...

Tänään kierros oli aivan kummallinen. Ei mitään pahoja töppäyksiä tullut, mutta ei yhtään kunnollista onnistumistakaan. Tulokseksi tuli urani heikoin tällä radalla, +10.

Viimeinen väylä, 12, jätti kuitenkin loistavan positiiviset fiilarit. Latituden Halolla kämmenavaus, joka kaarsi juuri kuten pitikin oikealle oikeassa kohdassa. Peräti kymmenisen metriä 90-mutkan jälkeen kiekko jatkoi matkaansa pitkin väylää koria kohti. Kakkosheittoon hieman tuuria, niin birdie olisi ollut tosiasia. Nyt kuitenkin, tottakai, kiekko tippui korin viereen josta se oli helppo tipauttaa koriin.