Far far away...there is the Disk Golf Track

Kaksi kertaa vuodessa FIAT Bravo T-Jet painaa pedaalia ja matkaa tiensä Pohjois-Pohjanmaan eteläisempään kuntaan, jolla on hyvin outo nimi. Ei reisi...vaan Reisjärvi. Mukavaahan siellä on sukulaisia tapailla, mutta mikä upeinta, pienestä kunnasta löytyy ihan tosi hienosti toteutettu yhdksän väyläinen FG-rata. Varsinkin väylä #4: Korkealta mäen harjulta alas hieman vasemmalle kaartuva väylä. Upein väylä jota olen päässyt lyhyen urani aikana heittämään.

Rata: Petäjämäki, Reisjärvi. Väylä 1.

Pituus: 91 m.

Par: 3

Reisjärvelle kun lähdettiin jouluaattona, jännitettiin lumen määrää. Päätettiin, että jos lunta on yli viisi senttiä, ei mennä heittämään.

Joulupäivän aamuna klo. 10.00 ajettiin radalle, ja lumen määrä oli hiinä ja hiinä. Heittämään mentiin kuitenkin, ja hienosti se onnistui. Yksikään kiekko ei hävinnyt, vaikka muutamaan otteeseen niitä joutui oikein kunnolla etsimään.

Väylä nummer uno on oikea herkkupala. Ylös rinnettä suht pitkä, 91 metriä, väylä. Kun sitä heittää, tuntuu aina että tämähän on helppo. Tuosta vaan puoleenväliin ja sitten korille. Mutta kun ei! Ekalla rundilla lappuun vitonen, seuraavana päivänä sentään edes nelkku. Jere aloitti molempina päivinä tämän kutosella, tosin monilla väylillä Jere laittoi kiekon koriin pienemmillä luvuilla kuin minä. Väylä on kuitenkin, kuten todettu, tosi namu heittää. Ylämäkirinne, ja kun hyvällä kelillä (heinäkuussa sitten taas) saa kiekon suuntaamaan kohti koria ja metrejäkin tarpeeksi, par on helppo. Jos birdien joskus tästä nappaan, niin Jahoo-juhlat alkakoon!

Tapanina herättiin hieman ennen klo. 09.00, ja lähdettiin radalle jo ennen aamiaista. Keli oli surkea, vettä tihkutti ja loskaa oli maassa. Mutta niin vain eilinen +13 vaihtui +9:ään. Jerenkin tulos 42 oli varsin hyvä. Kutosen korille kun päästiin, niin Tapanin myrsky alkoi oikein kunnolla puhaltamaan. Mm. Jeren putin tuuli nosti korkeuksiin ja heitti pitkälle korin toiselle puolelle.

Joulupäivänä muuten kun heitettiin pitkää väylää numeroa kahdeksan, Jeren tulos siitä oli viisi (+1), ja minun seitsemän (+3). Eli ihan samalla tasolla kokonaisuudessa ollaan, tuuri vaan on aina väilillä ollut minun puolella eli kertaakaan Jere ei vielä ole minua voittanut. Ähä kutti Totti! (tämä siis sisäpiirijuttu liittyen subbuteo-pöytäjalkapalloon jossa aina häviän Jerelle joka on ko. lajissa Suomen lupaavin junnu).